Nordens kapris

Ibland undrar jag varför det går så trögt att lyfta fram allt det delikata som vi har i Norden. Det finns hur mycket gott som helst i våra skogar, sjöar och hav. Och många, väldigt fina saker som bara växer här, som åkerbär och hjortron. Och inte är det väl så många som känner till ripa heller, eller rökt renhjärta. Rökt renhjärta är förresten svår att få tag i Åbo, jag köper det med mig från Hötorgshallen i Stockholm. Men vad då, vi har ju renar vi med ? Och så undrar jag varför man inte förädlar just bären mer, det finns ju fantastiska möjligheter till olika sorters bärsirap  eller att jobba mer seriöst med dem och ta fram olika viner som Grythyttan Vin AB gör ? Det mesta blir ju kvar i skogen och det är ju sådant slöseri.

Nordens kapris då ? Inlagda rönnbär kallas så, åtminstone i Sverige. Jag såg den här produkten för första gången på en marknad på Söder i Stockholm. Nu kommer jag inte längre ihåg vad marknaden hette, men den ordnades av den eminenta Eldrimner, ett nationellt centrum för mathantverk och som har gjort massor för att verkligen lyfta fram lokala tillverkare. Om jag inte minns fel så såldes de inlagda rönnbären också under namnet ”Rönnbärsbris”. Nu har jag hittat ett recept på nätet som jag har ändrat en hel del på. Jag valde att ha rönnbären i frysen över natten istället för att ha dem i saltlag och nu ska vi laga lite kapris av dem.

Inlagda rönnbär

12 dl rensade rönnbär

+ kokvatten

6 dl vatten

3 dl ättika

1 dl socker

1 msk salt

2 stjärnanisar

8 svartpepparkorn

Koka rönnbären i vatten i 2 minuter. Sila dem. Sätt ugnen på 100 grader. Lägg rengjorda glasburkar i ugnen i tio minuter. Koka en lag på vatten, ättika, socker, salt, sjärnanis och svartpeppar. Sätt rönnbären i de ännu varma burkarna och häll lagen över. Sätt på lock och låt svalna.

Nordic capers

Sometimes I wonder why it goes so slowly to highlight all the delicate things we have in the North. We do have a lot of good stuff in in our forests, lakes and seas. And many, very fine things that only grow here, like arctic raspberries and cloudberries. And is not that many who know the taste of a grouse either, or smoked reindeer heart. Smoked reindeer heart is by the way difficult to get hold on in Turku, I nuy them from Hötorgshallen in Stockholm. But why, we do have reindeers as well ? I even wonder why we do not refine the berries more, since there are fantastic opportunities for different kinds berrysyrups or to work more seriously with them and produce different wines like Grythyttan Vin AB does in Sweden ? Most of the berries are still left in the woods and it’s such a waste.

What about the Nordic capers ? Pickled rowanberries are called so, at least in Sweden. I saw this product for the first time at a market in southern Stockholm. Now I no longer remember what the market was called, but it was organized by the eminent Eldrimner, a national center for artisan food which has made a lot to really highlight local producers. If I remember correctly, they sold pickled rowanberries under the name ”Rowanberry breeze”. Now I’ve found a recipe online that I’ve changed a lot. I chose to have the rowanberries in the freezer overnight instead of salting them and now I´ll cook capers of them.

Pickled rowanberries

12 cups cleaned berries

+ boiling water

6 dl water

3 dl vinegar

1 dl sugar

1 tablespoon salt

2 star anises

8 black peppercorns

Boil the rowanberries in water for 2 minutes. Strain them. Preheat the oven to 100 degrees. Put cleaned glass jars in the oven for ten minutes. Boil a the water, vinegar, sugar, salt, star anise and black pepper. Put the rowanberries in to the still warm jars and pour over the liquid. Put on the lids and allow to cool.

Pohjolan kapriksia

Joskus ihmettelen, miksi on niin vaikeaa ja aikaavievää mainostaa kaikkia pohjoisia herkkuja. Meillähän on vaikka millä mitalla kaikkea hyvää sekä metsissä, järvissä että meressä. Ja monet fantastiset marjat – kuten mesimarjat ja lakat – löytää vain täältä. Ja kuinka moni tietää riekosta tai savustetuista poronsydämistä ? Savustettuja poronsydämiä on muuten vaikea löytää täältä Turusta, ostan ne usimmiten suoraan Hötorgshallenista Tukholmassa. Mutta onhan meilläkin täällä poroja ? Ja ihmetteln myös sitä, miksi marjoista ei tehdä enempää, täällä olisi loistavat mahdollisuudet tuottaa erilaisia marjasiirappejatai tehfä marjojen kanssa tosissaan töitä ja tuottaa erilaisia viinejä kuten Grythyttan Vin AB tekee ? Suurin osa marjoista jää edelleen metsään ja se on tuhlausta.

Entäpä Pohjolan kaprikset ? Etikkaisia pihlajanmarjoja kutsutaan Pohjolan kapriksiksi ainakin Ruotsissa. Näin tämän tuotteen ensimmäisen kerran markkinoilla Tukholman Söderissä. Nyt en enää muista markkinoiden nimeä, mutta järjestäjänä oli Eldrimner , kansallinen keskus, joka on ruoan käsityöläisten asialla. He ovat tehneet todella paljon paikallisten tuottajien auttamiseksi koko maassa. Jos muistan oikein, niitä kutsuttiin myös ”Pihlajanmarjatuulosiksi”. Nyt löysin yhden reseptin verkosta, ja muutin sitä reilusti. Päätin laittaa pihlajanmarjat pakastimeen sen sijaan, että olisin liottanut niitä suolavedessä. Nyt teen niistä kapriksia.

Etikkaiset pihlajanmarjat

12 dl puhdistettuja pihlajanmarjoja

+ keitinvesi

6 dl vettä

3 dl etikkaa

1 dl sokeria

1 rkl suolaa

2 tähtianista

8 mustapippuria

Kiehauta pihlajanmarjoja vedessä pari minuuttia. Siivilöi ne. Kuumenna uuni 100 asteeseen. Laita puhtaat lasipurkit uuniin kymmeneksi minuutiksi. Kiehauta vesi, etikka, sokeri, suola, tähtianis ja mustapippurit. Laita pihlajanmarjat vielä lämpimiin purkkeihin ja kaada liemi niiden päälle. Laita kansi päälle ja anna jäähtyä.