Skärgårdstallrik

Idag fick jag möjlighet att åka med ångfartyget Ukkopekka till en pytteliten ö som heter Loistokari precis utanför staden, egentligen. Och på vägen dit kom jag precis ihåg hur illa jag tycker om havtorn, välkomstdrinken var någon typ av blandning av apelsinjuice och havtornssaft och det var hur syrt som helst. Faktiskt så syrt att jag först trodde att drinken innehöll någon typ av sprit och hann bli livrädd då jag hade åkt och skulle åka bil. Men det var alltså min minsta favorit havtorn som spökade. Vädret var på vår sida, inte en droppe föll och det var egentligen behagligt att stå ute på däck också. Och lite roligt att få bilder av staden från en helt annan vinkel än vanligt. Väl framme bjöds vi på buffet som inte heller är min favorit, men den rökta laxen var god. Den rökta siken var både torr och full av fiskben, samma sak med abborren. Men det är ungefär så här en skärdgårdstallrik ser ut i både den finska och den svenska skärgården. I Sverige har man dock mer sill på tallriken, här var det mer lax, abborre, sik och flundra. Dessutom ingick det obligatoriska finska inslaget som heter grillad korv, den här gången i form av en viltkorv som jag inte hann äta mer än hälften av innan det var dags att stiga ombord igen. Men en fin dag med fina bilder från min hemstad.

A plate from the archipelago

Today I got the opportunity to take the steamship Ukkopekka to a tiny island called Loistokari just outside the city, really. And on the way there, I just remembered how I do not like sea buckthorn, the welcome drink was some kind of mixture of orange juice and sea buckthorn juice and it was really sour. Actually so sour that I first thought that the drink contained some type of alcohol and got scared as I was driving. But it was just my least favorite sea buckthorn. The weather was on our side, not a drop fell, and it was really pleasant to be out on the deck as well. It was fun to get pictures of the city from a completely different angle than usual. Once on the island we had a rich buffet which is not my favorite either, but the smoked salmon was good. The smoked whitefish was both dry and full of bones, likewise with the perch. But this is what a traditional plate from the archipelago looks like in both Finnish and Swedish archipelago. In Sweden, however, there is more herring on the plate, here we had more salmon, perch, whitefish and flounder. There was also the obligatory Finnish ”must” called grilled sausage, this time made of venison and I only managed to eat half of it before it was time to get on the boat again. But it was a nice day with nice pictures from my hometown.

Saaristolautanen

Tänään sain tilaisuuden matkustaa höyrylaiva Ukkopekalla Loistokarin pieneen saareen, joka sijaitsee heti kaupungin ulkopuolella. Ja matkalla sinne muistin yht´äkkiä kuinka vähän pidän tyrnimarjoista, tervetulodrinkki oli jonkinlainen sekoitus appelsiini- ja tyrnimehua ja se oli todella hapanta. Itse asiassa luulin ensin, että siinä on jotakin alkoholia ja ehdin pelästyä koska olin liikkeellä autolla. Juomassa oli kuitenkin vain alkoholittomia mehuja. Sää oli meidän puolellamme, ei satanut tipan tippaa ja oli oikein mukavaa olla kannellakin. Oli hauskaa kuvata kaupunkia eri näkökulmasta kuin tavallisesti. Perillä tarjoiltiin buffetti, joka ei myöskään kuulu suosikkeihini, mutta ainakin savustettu lohi oli hyvää. Siika oli sekä kuivaa että täynnä ruotoja, samoin ahven. Saaristolautanen näyttää vähän samalta sekä Suomen että Ruotsin saaristossa. Ruotsissa lautasella on kuitenkin enemmän silliä, täällä oli enemmän lohta, ahventa, siikaa ja kampelaa. Ja tietysti pakollinen suomalainen ohjelmanumero eli grillattu makkara, tällä kertaa se oli riistamakkara, josta ehdin syödä vain puolet ennen kuin oli aika astua taas laivaan. Kiva päivä ja kivoja kuvia kotikaupungistani.