Episod 1

Efter det helt bedrövliga året bestämde jag och sonen att vi skulle ta en veckas semester någonstans där det är varmt och vackert. Emma var i Stavanger i höstas och dessutom i Los Angeles efter nyår och min man spenderade också en vecka i Frankrike i värmen så vi kände att det var vår tur nu. Att valet föll på Nice berodde väl mest på sonens yacht- och bilintresse, det finns en hel del att se i de franska kuststäderna. Jag har varit i Nice flera gånger förut, senast när dottern var liten. Nu tog vi ett direktflyg till Nice från Helsingfors, såg Alperna emellan och landade i värmen en lördag kväll. Den här gången vågade jag mig på Airbnb och bokade en lägenhet som låg väldigt centralt på rue Gounod. Vi hämtade nycklarna på Service Centre, tog buss nummer 99 till järnvägsstationen och gick några hundra meter till lägenheten. Väl framme fanns det både rosévin, vatten, läsk, ost och tomater i kylen, dessutom färsk baguette på köksbordet. Härligt !

På kvällen tog vi ännu en kort promenad till paradgatan Promenade Des Anglais för att njuta av värmen och landskapet. Vi satte oss på en uteservering, jag tog en öl och sonen en läsk (som för övrigt var dyrare än min öl). Lite lustigt att följa alla gråa, små helikopterprickar som var på väg från flygfältet till Grand Prix i Monaco. På hemvägen handlade vi ännu lite smått och gott på Carrefour och gick sedan och lade oss.

På morgonen hade vi först besök av Pat som tog hand om det praktiska med lägenheten och vi kom överens om att lämna nycklarna i brevlådan när vi väl åker hem. Sedan gick vi ut och upptäckte ett bageri runt hörnet. Så himla lyxigt att kunna köpa både färska baguetter och croissants med sig. Fin frukost i värmen blev det, sedan tog vi oss till stranden bara för att upptäcka på vägen att jag hade glömt både solkrämen och vattenflaskona hemma. Vi köpte nya men hade i alla fall med oss strandhanddukar och -madrasser från vårt tillfälliga hem. Verkligen bra service att de fanns färdigt i lägenheten, stränderna i Nice är steniga och besvärliga !

Efter ett par timmar på stranden i den stekande hettan kände vi att vi kanske inte riktigt ville bränna oss första dagen. Solen kändes väldigt stark och jag fick senare höra att uv-strålningen låg på 8, extremt högt för oss. Trots att vi smorde in oss hann sonen få lite väl mycket sol på både armar och ben bara på ett par timmar. Vi gick hem igen, lämnade strandgrejerna där och åt en lättare lunch. Sedan tog vi hela strandpromenaden till andra sidan där Nice´s hamn ligger och beundrade diverse yachts, bland andra wrap yachten Saluzi. På yachten finns det plats för 32 personer som servas av 37 i besättingen. Namnet kommer tydligen från tiden för Tangdynastins tid, en av deras krigshästar hette så. Jag tyckte nog mest om småbåtarna, de är väldigt genuina. Vi satte oss på en brasserie och beställde dricka, det var då jag märkte att temperaturen låg på 35 grader. Var ganska tacksam när ägaren berättade att vi inte behövde gå runt hela hamnen för att komma tillbaks utan kunde ta en liten motorbåt dit, jättetrevligt och faktiskt lite svalkande också.

Vi gick tillbaks till den gamla delen av staden och konsulterade några som bodde i Nice om var man skulle äta. Vi var på Marche aux Fleurs med massor med restauranger och de rekommenderade en av dem, le Safari. Trots det afrikanskt klingande namnet var menyn fransk och priserna var inte skyhöga heller. På grund av värmen satte vi oss i skuggan och tog vi var sin sallad, jag med bläckfisk och sonen är traditionell salade niçoise. Det var livligt på torget med diverse säljare, det såldes allt möjligt men även massor med vackra blommor till förvånande låga priser. Vi fick litekonstig underhållning under middagen, en utländsk dam beställde en pizza, hällde massor med chilikryddad olivolja på den och beställde därefter även ketchup som också användes rikligt. Under tiden hon åt chattade hon på telefonen hela tiden och efter ett tag tog hon in en flaska ketchup till. Jag vet inte hur hon lyckades äta upp all ketchup men tomt blev det på tallriken. Ägaren tog avsked med en lite ironisk hälsning ”Au revoir, madame télèphone”. Vi promenade långsamt hem till oss längs stranden för att sova gott i vår lilla lägenhet.

Episode 1

Last year was a sad one and me and our son decided that we would take a week’s vacation somewhere warm and beautiful. Emma was in Stavanger (Norway) last autumn and in Los Angeles after the New Year and my husband spent a week in France in the spring. The fact that we chose Nice was due to our son’s yacht and car interests. There is a lot to see in the French coastal cities. I have been to Nice several times before, but the last time was when Emma was still tiny. Now we took a direct flight to Nice from Helsinki, saw the Alps between them and landed in a wonderful warm climate on a Saturday night. This time I dared to book through Airbnb and had booked an apartment very central on Rue Gounod. We picked up the keys at the Service Center at the airport, took bus number 99 to the train station and walked a few hundred meters to the apartment. Once up in the apartment, there were both rosé wine, water, soda, cheese and tomatoes in the fridge, plus fresh baguette on the kitchen table. Lovely!

In the evening we took a short walk to the parade street Promenade des Anglais to enjoy the warmth and the landscape. We sat at a café outdoors, I took a beer and our son a soda (which was more expensive than my beer). A little hilarious to follow all the tiny gray helicopter dots that were on their way from the airport to the Grand Prix in Monaco. On the way home, we bought some good stuff at Carrefour and went to bed.

In the morning we were first visited by Pat who takes care of the practicalities for the apartment and promised to leave the keys in the mailbox when we went home. Then we went out and discovered a bakery just around the corner. So nice to be able to buy both fresh baguettes and croissants so close. We hade a nice breakfast in the morning, then we went to the beach just to discover that I had forgotten both the sunscreen and the water bottles at home. We bought new ones, but at least we had beach towels and mattresses from our temporary home. Really great service that they could be found in the apartment, the beaches of Nice are rocky and cumbersome!

After a couple of hours on the beach we felt we might not want to burn us the very first day. The sun felt very strong and I was later told that the UV radiation was 8, extremely high for us. Although we took a lot of sunscreen our son managed to burn himself on both arms and legs in just couple of hours. We went home again, left the beach stuff there and had a lighter lunch. Then we walked all the way to to the other side where Nice’s harbor is located and admired various yachts, among others a wrapped one called Saluzi. On that yacht there is room for 32 people how are served by 37 in the crew. The name is apparently from the era of Tang Dynasty, one of their war horses was called so. I liked the small boats better, they are very genuine. We sat on a brasserie and took cold drinks and that’s when I noticed that the temperature was 35 degrees. I was quite grateful when the owner told us that we did not have to walk around the entire port again to get back, but could take a small motorboat back. The short trip was a very nice one and actually a refreshing as well.

We went back to the old part of the city and asked people living in Nice for advice about where to eat. We were at Marché aux Fleurs with lots of restaurants and these people recommended one of them, le Safari. Despite the African name, the menu was all French and the prices were not high either. Because of the heat we sat in the shade and ordered both a salad, me one with octopus and our son the traditional salad niçoise. It was lively on the square with various sellers, they sold alot of souvenirs and stuff but even a lot of beautiful flowers for surprisingly low prices. We had some entertainment during the dinner, a foreign lady ordered a pizza, poured lots of chilli-spiced olive oil on it and then ordered ketchup that was poured on as well. Meanwhile she ate she was constantly chatting on the phone and after a while she wanted to have yet another bottle of ketchup. I do not know how she managed to eat it all but the plate was empty very soon. The owner made a bit ironic greeting ”Au revoir, madame télèphone” as she left. We walked slowly home to our place through the old city and along the beach to our place for a good night´s sleep.

Episodi 1

Tämän onnettoman vuoden jälkeen päätin, että minä ja poikamme otamme viikon loman ja lähdemme jonnekkin, jossa on sekä lämmintä että kaunista. Emma oli Stavangerissa viime syksynä ja uuden vuoden jälkeen Los Angelesissa, mieheni vietti keväällä viikon Ranskassa ja nyt oli siis meidän vuoromme. Se, että kohteeksi valikoitui Nizza johtui ehkä eniten poikamme mielenkiinnosta huvijahteihin ja autoihin, niitähän Ranskan rannikkokaupungeissa riittää. Olen ollut Nizzassa useita kertoja aiemminkin, viimeksi silloin kun Emma oli vielä pieni. Nyt otimme suoran lennon Helsingistä Nizzaan, näimme Alpit välillä ja laskeuduimme kesäkuumalle kentälle lauantai-iltana. Tällä kertaa uskaltauduin ottamaan majoituksen Airbnb `n kautta ja ja varasimme asunnon, joka oli hyvällä paikalla rue Gounodilla. Haimme avaimet lentokentän palvelukeskuksesta, otimme bussi numero 99 rautatieasemalle ja kävelimme muutaman sata metriä asunnolle. Kun pääsimme sisälle, löysimme jääkaapista roséviiniä, vettä, virvoitusjuomia, juustoa ja tomaatteja, ja keittiön pöydällä oli myös tuoretta patonkia. Ihana tervetuliaistoivotus !

Illalla teimme lyhyen kävelylenkin pääkatu Promenade des Anglaislle ja nautimme lämmöstä ja maisemista. Istuimme ulkoilmakahvilassa, minä tilasin olutta ja poika limsan (joka muuten oli kalliimpi kuin minun pienempi olueni). Oli vähän hassua katsella kaikkia taivaanrannassa hyttysenkokoisiksi muuttuvia helikoptereita, ne olivat kaikki matkalla lentokentältä Grand Prix -osakilpailuihin Monacossa. Kotimatkalla ostimme vielä vähän elintarvikkeita ja juomia Carrefourista ja sitten menimmekin nukkumaan.

Aamulla Pat, joka huolehtii asunnon käytännön asioista, tuli käymään. Sovimme, että jätämme avaimet postilaatikkoon kun lähdemme takaisin Suomeen. Sitten lähdimme ulos ja huomasimme, että lähileipomo oli heti kulman takana. Ihanan ylellistä ostaa joka aamu mukaansa tuoreita patonkeja ja croissanteja. Nautimme aamiaista parvekkeen lämmössä, sitten lähdimme rannalle vain huomataksemme, että minä olin unohtanut sekä aurinkovoiteet että vesipullot kotiin. Ostimme uudet, mutta olihan meillä sentään mukana rantapyyhkeet ja -patjat, jotka olivat tarjolla väliaikaisessa asunnossamme. Hyvää palvelua sekin, että ne olivat valmiina, Nizzan rannat ovat kivisiä ja hankalia !

Vietimme rannalla vain muutaman tunnin, päätimme, että emme halua polttaa itseämme heti ensimmäisenä päivänä. Aurinko tuntui jotenkin erityisen voimakkaalta ja myöhemmin kuulimmekin, että UV-säteily oli jo 8. Vaikka laitoimmekin aurinkorasvaa poika ehti kuitenkin polttaa hartiansa ja pohkeensa muutamassa tunnissa. Palasimme kotiin, jätimme rantatavarat kotiin ja söimme kevyen lounaan. Sen jälkeen kävilimmekin koko rantabulevardin aina vuoren toisella puolella sijaitsevaan satamaan, jossa ihailimmie huvijahteja. Yksi niistä oli ”wrap” huvijahti Saluzi. Siihen mahtuu 32 henkilöä, joita palvelee 37 -henkinen miehistö. Nimi tulee ilmeisesti Tang-dynastian ajalta, yksi heidän sotaratsuni oli sen niminen. Minä pidin eniten pienistä paikallisveneistä, ne olivat niin kauniita ja värikkäitä. Istuimme läheiseen brasseriaan ja ja tilasimme kylmää juomaa, samalla huomasin että lämpötila oli jo 35 asteessa. Olin varsin kiitollinen, kun omistaja kertoi meille, että meidän ei tarvitse kävellä satamaa ja samaa reittiä, vaan pääsemmekin takaisin toiselle puolelle pienen veneen kyydissä. Lyhyt, mutta vilvoittava merimatka.

Palasimme vanhaan kaupunkiin ja kyselimme paikallisilta missä syödä. Olimme Marché aux Fleurillä, jossa on paljon ravintoloita ja paikalliset suosittelivat yhtä niistä eli le Safaria. Afrikkalaiselta kuullostavasta nimestä huolimatta paikassa oli aito ranskalainen menu ja hinnat olivat kohtuullisia. Kuumuuden vuoksi istuimme varjossa ja tilasimme molemmat salaattia, minä mustekalalla ja Anton perinteisen salade niçoisen. Torilla oli kova vilinä ja paljon matkamuistojen myyjiä, mutta myös paljon kauniita kukkia yllättävän edulliseen hintaan. Ravintolassa meitä viihdytti ulkomainen naisasiakas, joka pizzan tilattuaan lorautti sen päälle ensin aimo annoksen chilillä maustettua oliiviöljyä ja sen jälkeen hän pyysi vielä ketsuppia, jota myöskin kaadettiin pizzan päälle reilulla kädellä. Syödessään hän chattaili puhelimellaan koko ajan ja hetken päästä hän tilasi vielä toisen pullon ketsuppia. En tiedä, miten hän edes onnistui syömään kaiken ketsupin, mutta hetken päästä lautanen oli tyhjä. Omistaja heitti naiselle vähän ironisen ”Au revoir, madame télèphone” – tervehdyksen tämän lähtiessä. Me käyskentelimme hitaasti vanhan kaupungin ja rantabulevardin kautta takaisin kotiin ja menimme nukkumaan.