Episod 2

Jag hade inte varit i konstnärsbyn St-Paul de Vence tidigare men har hört mycket om byn. Vi gick ner till Avenue de Verdun och tog buss nummer 400 därifrån upp till byn. Luftkonditioneringen i bussen fungerade inte alls så vi var rätt svettiga när vi väl kom fram efter en hel timmes färd. Väl inne i byn hämtade vi en karta från turistinformationen och gick hela vägen längs den vackra muren från 800-talet. Sonen blev lite extra glad när han märkte att man från bergsbyn såg hela vägen ända ner till Antibes och alla yachts där. Dessutom hade han sin kikare med sig så han kunde till och med se vilka yachts som var där ute. Jag hade ju ingen aning. Inne i byn såg vi massor med vackra hus, ateljéer, gallerier och en kyrka som vi gick in, vi tände ljus för min pappa som begravdes exakt för ett år sedan den 29 maj 2017. Vi besökte även Marc Chagalls grav som ligger på den lilla kyrkogården precis utanför muren. Vi snubblade på ett ställe som sålde macarons, signerade av Steve Ghirardo och jag kunde inte låta bli att testa den med gåslever. Sonen var klokare som nöjde sig med de söta varianterna, min var inte god. Lunch åt vi på ett litet ställe som hette Un cour en Provence (fick det rekommenderat från turistbyrån och den låg även trea på Tripadvisor) där jag tog dagens lunch och sonen pizza. Jag älskar den här typen av rätter, lök, potatis, zucchini, champignoner och paprika fyllda med en köttfärsblandning och massor med sallad till. Efter att ha strosat runt i värmen tog vi bussen tillbaks till Nice och gick igenom shoppinggatan Avenue Jean Médecin utan att hitta något märkvärdigt. På kvällen var vi så pass trötta att vi bara satt på vår fina balkong och pustade ut.

Anton hade fått syn på två olika yachts från St-Paul de Vence, nämligen både Sailing yacht A och Motor Yacht A som båda ägs av den ryska Andrey Melnichenko. Nu var det bara motoryachten som var kvar i Antibes, segelbåten hade seglat vidare. På morgonen tog vi alltså tåget till Antibes, en resa som kostade drygt tio euro för oss båda. Järnvägsstationen låg precis ovanför hamnen som vi kutade dit ner direkt. Tyvärr var den yttersta raden, ”the Billionaire row” inte öppen för allmänheten och den hade ju så klart varit den mest intressanta för sonen. Men vi såg en massa andra fina båtar på PortVauban och märkte även på kartan att det låg en strand precis i närheten av hamnen. Vi styrde stegen mot Plage de la Gravette som var mycket mindre än de andra stränderna på andra sidan gamla stan men helt tillräckligt stor för oss. Jag hämtade lite dricka och en fylld baguette från husvagnen på parkeringen och det var verkligen supergott. Vi badade och solade och bestämde oss att ge husvagnen en chans. Trots storleken var menyn ganska lång och priserna var rimliga. Vi beställde en klassisk ”pain américain” och en croque monsieur att dela på. De två äldre damen som jobbade i vagnen roade sig kungligt med att tala franska så snabbt som möjligt till alla förvirrade utländska turister, jag tyckte nästan synd om en amerikansk kille som fick lägga tio minuter på att han bara ville ha en vanlig hamburgare. Ibland är de sunkigaste ställena helt bäst. Vi tog en sväng till Picasso -museet i stan och gick upp och ner på de gamla gränderna, väldigt vackert även i Antibes. Tyvärr renoverades det vackra torget, blev inga fina bilder därifrån. Vi hittade några delikatessaffärer och köpte lite gott med oss hem, bland annat en burk tryffelpasta.

Episode 2

I had not been to the artist village of St.Paul de Vence before but I had heard a lot about it. We went down to Avenue de Verdun and took the bus number 400 from there up to the mountains. The air conditioning in the bus did not work at all so we were pretty sweaty when we arrived after an hour. Once inside the village, we picked up a map from the tourist information and went all the way along the beautiful wall from the 800’s. Anton was a bit extra happy when he noticed that he could actually see all the way down to Antibes and all yachts there. In addition, he had his binoculars with him so he could actually see exactly which yachts were out there. Inside the village we saw lots of beautiful houses, studios, galleries and a tiny church as we walked in to. We lit a light for my dad, as he was then buried a year ago in May 29, 2016. We also visited Marc Chagall’s grave lying on the small cemetery just outside the village wall. We stumbled upon a place selling macarons, signed by Steve Ghirardo and I wanted to try the one with goose liver. Anton was wiser as he bought the sweet ones, mine was not good. We ate lunch in a small place called Un cœur en Provence (got it recommended by the tourist office and it was recommended by Tripadvisor as well) where I took the day’s lunch and Anton a pizza. I love this kind of dishes: onions, potatoes, zucchini, mushrooms and paprika stuffed with a meatloaf mix and lots of salad too. After stumbling around in the heat, we took the bus back to Nice and walked through the shopping street Avenue Jean Médecin without finding anything at all. In the evening we were so tired that we just sat on our nice balcony and relaxed.

Anton had seen two different yachts from St-Paul de Vence, namely both Sailing Yacht A and Motor Yacht A, both owned by Russian Andrey Melnichenko. Only the latter was left in Antibes, the first one had sailed on. In the morning we took the train to Antibes, a trip that costed just over ten euros for both of us. The train station was just above the harbor and we walked down there straight away. Unfortunately, the outermost line, ”the Billionaire row”, was not open to the public, and of course it would have been the most interesting one for Anton. But we saw a lot of other nice yachts at Port Vauban and also noticed that there was a beach near the harbor. We steered the steps towards Plage de la Gravette which was much smaller than the other beaches on the other side of the old town but quite big enough for us. I took some drinks and a stuffed baguette from the wagon on the parking lot and it was really super nice. We sunbathed and decided to give the caravan a chance. Despite the size of the wagon the menu was quite long and prices were reasonable. We ordered a classic ”pain américain” and a croque monsieur to share. The two older ladies who worked in the wagon seem to be amused by speaking French as quickly as possible to all the confused foreign tourists. I almost felt sorry for an American guy who had to spend ten minutes just ordering a regular burger. Sometimes the less glorious places are the best. We even went to Picasso Museum in town and wandered up and down on the old alleys, they were very beautiful in Antibes. Unfortunately, the beautiful square was under renovation, I have no nice pictures from there. We found some delicacy shops and bought some good stuff to bring home with us, including a jar of truffle pasta.

Episode 2

En ollut käynyt taiteilijakylä St. Paul de Vencessä ennen, mutta olin kuullut siitä paljon. Menimme ensin Avenue de Verdunille ja lähdimme sieltä bussi numero 400 kohti kyseistä vuoristokylää. Bussin ilmastointi ei oikein toiminut, joten tunnin matkasta tuli vähän turhankin hikinen ja tuskallinen. Kylässä kävimme ensin turistitoimistossa hakemassa kartan ja kyselemässä vinkkejä, sitten kiersimme koko kylän kiertävän, 800-luvulta peräisin olevan muurin. Anton tuli tosi onnelliseksi kun huomasi, että kylä on niin korkealla, että sieltä näkee suoraan Antibesin edustalla olevat huvijahdit. Kiikaritkin olivat mukana, joten hän pystyi selvästi erottamaan, mitä huvijahteja siellä oli. Minulla ei ollut niistä kyllä mitään aavistusta. Kylässä oli toinen toistaan kauniimpia taloja, gallerioita ja pieni kirkko, jossa sytytimme kynttilät isälleni, jonka hautajaisista oli tuolloin mennyt tasan vuosi. Kävimme myös Marc Chagallin haudalla, joka sijaitsee pinellä hautausmaalla muurin ulkopuolella. Kävimme myös sisällä paikassa, joka myi Steve Ghirardon tekemiä macaroneja, enkä voinut vastustaa kiusausta kokeilla hanhenmaksalla täytettyä macaronia. Anton oli viisaampi ja osti makeita vaihtoehtoja. Lounaan söimme pienessä turistitoimiston (ja TripAdvisorin) suosittelemassa paikassa nimeltä Un Coeur en Provence, minä otin päivän lounaan ja poika pizzaa. Rakastan tällaista ruokaa, jauhelihaseoksella täytettyä sipulia, perunaa, kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja paprikaa, lisukkeena paljon salaattia. Kävelimme vielä kylän läpi ja lähdimme sitten takaisin kaupunkiin ja kävelimme koko pitkän shoppailukadun eli Avenue Jean Médecin, mutta emme löytäneet mitään ihmeellistä. Illalla olimme niin väsyneitä, että istuimme vain parvekkeellamme löhöilemässä.

Anton näki kiikareillaan sekä Sailing Yacht A ja Motor Yacht A -nimikkeillä kulkevat veneet, molempien omistaja on venäläinen Andrey Melnichenko. Tällä kertaa vain jälkimmäinen oli Antibesissä, ensimmäinen oli purjehtinut muualle. Aamulla lähdimme junalla Antibesiin, matka, joka maksoi meiltä molemmiltä non kymmenen euroa. Rautatieasema oli heti sataman yläpuolella, joten menimme heti sinne. Valitettavasti viimeinen rivi eli ”the Billionaire Row” ei ollut avoinna yleisölle, se olisi ollut se kaikkein mielenkiintoisin paikka Antonille. Näimme kuitenkin paljon muita isoja veneitä Port Vaubanissa ja huomasimme samalla, että lähin ranta oli heti sataman vieressä. Suuntasimmekin kohti Plage de la Gravettea, joka on toki paljon pienempi ranta kuin vanhan kaupungin toisella puolella olevat isot rannat, mutta meille se oli ihan riittävä. Kävin ostamassa vähän kylmiä juomia ja ihanan täytetyn patongin parkkipaikalla sijainneesta asuntovaunusta, patonki oli aivan loistava. Kävimme uimassa ja otimme aurinkoa ja päätimme sitten tilata lisää ruokaa samaisesta vaunusta. Ruokalista oli vaunun koosta huolimatta pitkä ja kattava ja hinnatkin olivat kohtuullisia. Tilasimme klassisen ”pain américain” ja yhden croque monsieur -leivän. Kaksi vanhempaa naisihmistä, jotka tekivät vaunussa töitä huvittelivat muiden kustannuksella puhumalla reppanaturisteille ranskaa mahdollisimman nopeasti. Kävi melkein sääliksi sitä amerikkalaispoikaa, jolla meni kymmenen minuuttia siihen, että sai selitettyä haluavansa ihan tavallisen hampurilaisen. Joskus huonoimman näköiset paikat ovat ihan parhaita. Kävimme Antibesissä Picasson museossa ja kolusimme kaupungin vanhoja kujia ylös ja alas ja taas takaisin, ne ovat niin kauniita myös Antibesissä. Kaupunkin paraatiaukio oli kuitenkin remontissa, joten siitä emme saaneet kuvia. Löysimme muutaman ihanan herkkuputiikin ja ostimme kotiinviemisiksi muun muassa tryffelitahnaa.