Episod 4

Näst sista dagen var höjdpunkten av resan åtminstone för sonens del, vi tog tåget till Monaco. Resan gick fort och tog inte ens en halv timme. Väl framme gick vi ner till hamnen för att titta på det som fanns kvar av Monaco Grand Prix och yachts. Sonen blev lite sur på mig när jag ville äta lunch innan dess, men jag var både varm, hungrig och törstig så det fick bli en restaurang som heter Bilig på rue Princesse Caroline. Jättegod caesarsallad och tomatpasta. En rejäl tur till hela hamnen och där fanns det också en liten båt som tog oss till startpunkten för två euro. Vi klättradde upp till Casinot och bänkade oss på Café de Paris, Pat hade berättat oss tidigare att det är den bästa platsen att sitta på och titta på folk och bilar i ett par timmar. Ingen billig café, en liten öl kostade nio euro och ett glas vin åtta euro. Sonen var sugen på glass och beställde en jätteportion (den var fin men vi glömde ta bilder men de ser ut ungefär så här ) för 22 euro. Sedan tog vi en hop on, hopp off – buss från kasinot och åkte igenom alla sevärdheter i det lilla riket. Det bästa var tydligen att Sailing yacht A med högre master än Big Ben var i Monaco. Jag måste säga att det var värt pengarna, jag hade inte orkat gå så jättelångt till. Det fläktade precis lagom i bussen och man såg allting väldigt bra. Sedan hamnade vi i hamnen igen och trodde att vi skulle vara tvungna att klättra uppp till berget igen men det visade sig att där nere vid stranden fanns en ingång som ledde rakt upp till järnvägsstationen. Väl tillbaka i Nice handlade vi en del presenter på shoppinggatan och delade på en portion moules à la créme på en tvärgata. Sedan gick vi hem och packade lite halvfärdigt, vi hade ju bara en dag kvar i stan.

På morgonen åt vi frukost, städade upp lägenheten och bäddade om. Vi hade handlat lite för mycket mat så en del fick slängas, vi kände ju ingen i huset. Väskorna lämnade vi på förvaring på järnvägsstationen och vandrade vidare till ett Chagall -museum som också det låg på ett berg. Ett fantastiskt museum, väl värt ett besök för dem som gillar Chagall och det gör jag. La Buvette de Musée, ett enkelt trädgårdscafé visade sig vara ett bra val, det var länge sedan jag åt en lika god Croque de Madame. Efter några timmars ströshopping och fika i gamla stan var det dags att börja åka mot flygfältet. Vi provsmakade tarte tropézienne och köpte små minivarianter med oss hem också. Vårt flyg avgick sent och vi landade i Helsingfors mitt i natten. Men vi hade lite tur, bussen till Åbo avgick nästan direkt. Jag sov både på flyget och i bussen, sonen bara en liten kort stund i bussen. Hemma var vi först vid fyratiden på morgonen. Fantastisk resa och visst är det betydligt svalare (vintrigt, om jag ska vara ärlig) här i Åbo än i Nice. Jag åker gärna dit igen men går kanske helst lite mindre än vad vi gjorde den här gången, minst 10 kilometer om dagen… och så väljer jag nog att bo i någon av de mindre byarna längs kusten nästa gång, kanske Villefranche-sur-mer istället.

Episode 4

The last day was the highlight of the trip at least for Anton as we took the train to Monaco. The journey was a fast one, it does not even take half an hour. Once in Monaco we walked down down to the harbor to see what was left of the Monaco Grand Prix and yachts. The son got a little angry with me as I wanted to have lunch before visiting the harbor but I was both sweating, hungry and thirsty so we chose a restaurant called Bilig on rue Princesse Caroline. Great Caesar salad and a nice pasta with tomato sauce. We walked through the entire harbor and were met by a nice coincidence, there was also a small boat that took us to the starting point for two euros. We climbed up to the Casino and sat at the Café de Paris, Pat had told us earlier that it is the best place to sit down on and just watch the people and cars in a couple of hours. Not a cheap place, a small beer costed nine euros and a glass of wine eight euros. Anton had cravings for an ice cream and ordered a giant portion (it was nice but we forgot to take pictures but they look like these ) for 22 euros. Then we took a hop on, hop off – bus from the Casino and travelled through all the sights in the small empire. The best thing was apparently that Sailing Yacht A with a higher master than Big Ben that happened to be in Monaco. I must say it was worth the money, I did not have had the energy to go so far. It was just convenient and cool and we saw everything very well from upstairs. Then we ended up in the harbor again and thought we would have to climb again, but it turned out that there was an entrance that led straight to the train station. We bought some gifts on the shopping street in Nice and shared a portion of moules à la crème on a cross street. Then we went home and packed a little half-finished, we just had one day left in town.

In the morning we ate breakfast, cleaned the apartment and made the beds. We had bought a little too much food so some had to be thrown away, we did not know anyone else in the house. We left the bags at the train station and walked on to the Chagall Museum on a mountain (naturally). A fantastic museum, well worth a visit for those who like Chagall and I do. La Buvette de Musée, a simple garden cafe turned out to be a great one, it was a long time ago I had an equally good Croque de Madame. After a few hours of shopping and coffee in the old town, it was time to get to the airport. We tried tarte tropézienne at the airport and bought some in miniature with us. Our flight departed late and we landed in Helsinki in the middle of the night. But we were lucky, the bus to Turku departed almost immediately. I slept both on the flight and in the bus, Anton just a short while on the bus. We were at home forst at four in the morning. Fantastic trip and certainly it is much cooler (winterish to be quite honest) here in Turku than in Nice. I’d love to go there again but maybe walk a bit less than we did this time, at least 10 kilometers a day … and then I would probably choose to stay in one of the smaller villages of the coast next time, maybe Villefranche-sur-Mer instead.

Episodi 4

Toiseksi viimeinen päivä oli matkan kohokohta ainakin Antonin osalta, lähdimme nimittäin junalla Monacooon. Matka meni nopeasti, se ei kestänyt edes puolta tuntia. Kävelimme alas satamaan katsomaan sitä, mitä edellisen viikonlopun Monacon Grand Prix -kilpailusta ja kaikista huvijahdeista oli vielä jäljellä. Poika suutahti kun halusin syödä lounasta ennen sataman kiertelyä, mutta kun oli kuuma, ja minulla oli jo sekä nälkä että jano. Kyselimme hyvää ravintolaa, ja suositukseksena saimme Biligin kävelykatu rue Princesse Carolinen varrelta. Söin erittäin herkullista caesarsalaattia ja Anton tomaattipastaa. Kiersimme ihan koko sataman, ja yllätyin iloisesti kun täälläkin toisella puolella satamaa oli vene, jotka vei meidät kahdella eurolla takaisin toiselle puolelle. Kiipesimme kasinolle ja istuimme Cafe de Parisiin, Pat oli kertonut meille aiemmin, että kyseinen kahvila on paras paikka istua ja tarkkailla kaikkia ihmisiä ja autoja. Kahvila ei ollut mitenkään siitä halvimmasta päästä, pieni olut maksoi yhdeksän euroa ja viinilasillisen kahdeksan euroa. Poika halusin suositun oloisen jäätelöannoksen ja tilasikin 22 euron annoksen suklaajäätelöä (annos oli hieno, mutta unohdimme ottaa siitä kuvia, ne näyttivät kuitenkin suurinpiirtein tältä Hyppäsimme kasinolta hop on, hop off – bussiin ja kävimme läpi pienen valtakunnan nähtävyydet. Paras niistä oli ainakin pojan mielestä Sailing Yacht A, jonka mastot ovat korkeammat kuin Big Ben, ja joka sattumalta oli Monacossa. Täytyy sanoa, että bussikierros oli hintansa arvoinen, en olisi millään jaksanut kävellä kaikkia matkoja. Tuuli viilensi juuri sopivasti bussin yläkerrassa ja sieltä näki kaikki nähtävyydet oikein hyvin. Kierros päättyi satamaan, ja ajattelimme ensin, että meidän pitää kiivetä taas takaisin rautatieasemalle, mutta osoittautikin, että satamassa oli sisäänkäynti, joka johti suoraan ylös rautatieasemalle. Ostimme lahjoja ostoskadulla Nizzassa ja jaomme yhden ”moules à la crème” -annoksen sivukadulla. Sitten menimme kotiin ja pakkasimme tavaramme, koska meillä oli enää vain yksi päivä jäljellä.

Aamulla söimme aamiaisen, siivosimme asunnon ja petasimme sängyt. Olimme ostaneet vähän liikaa oli ruokaa (ja juustoja), joten osa oli heitettävä roskiin, koska emme tunteneet naapureitamme. Jätimme matkatavarat rautatieasemalle ja kävelimme sieltä Chagall -museoon (joka tietysti oli vuorella): Fantastinen museo, ja näkemisen arvoinen kaikillle niille, jotka pitävät Chagallista niin kuin minä. La Buvette de Musee, museon yksinkertainen puutarhakahvila, osoittautui todella hyväksi paikaksi, en ole pitkään aikaan syönyt niin hyvää Croque Madamea. Vietimme muutaman tunnin ostoksilla ja kahvilla vanhassa kaupungissa, sieltä lähdimme sitten pikkuhiljaa lentokentälle. Söimme kentällä vielä tarte tropéziennea ja ostimme niitä myös minikokoisina mukaamme. Lentomme lähti myöhään ja laskeuduimme Helsinkiin keskellä yötä. Meillä kävi kyllä hyvä säkä, Turkuun menevä bussi lähti laiturilta melkein välittömästi. Nukuin sekä koneessa että bussissa, Anton vain lyhyen aikaa bussissa. Kotona olimme vasta kello neljä aamulla. Mahtava matka, ja tietenkin täällä Turussa on kylmempää (melkeinpä talvista) kuin Nizzassa. Lähtisin sinne uudestaan, mutta voisin kyllä ihan vapaaehtoisesti kävellä vähän vähemmän kuin tällä kertaa eli yli 10 kilometriä päivässä … ja valitsisin ehkä jonkun rannikon pienemmistä kylistä, esimerkiksi Villefranche-sur-Merin.