Peterhofs palats

Vi åkte en liten minibuss till Peterhofs palats, det tog ungefär en timme även om det bara ligger 30 kilometer från Sankt Petersburg. Annars går det bra att åka lokaltåg hit (en timme) eller ta en bärplansbåt från centrum (en halv timme). Vi som åkte buss kunde beundra den nya stadsdelen Baltic Pearl  på vägen, ett nytt bostadsområde med 35 000 invånare. Peterhofs palats började byggas 1709 och är med på Unesco:s världsarvslista. Palatset och parkerna planerades till stor del av Peter den Store själv, han hade besökt Versailles i Paris och ville att hans egna sommarpalats skulle vara minst lika fint som det franska. Palatset är känt för sina parkaläggningar som består av inte mindre än 600 hektar. Det är också känt för sina 176 fontäner och fyra kaskader. Palatset och dess fontäner skadades svårt under andra världskriget men är nu helt återställda. En rolig sak att veta är att Peter den Store aldrig riktigt trivdes i palatset utan vistades mest i en enkel tegelbyggnad längst ned mot Finska viken. Jag vill minnas att Marie Antoinette också trivdes bäst i det lilla huset längst ut i parken i Versailles, båda var kanske trötta på det överdådiga?

Vi kom in från den övre parken och de bastanta vakterna såg till att man inte skulle trampa på några gräsmattor eller röka på området. Biljettsystemet var lite udda, det var olika biljetter till palatset och parken och rätt rejäla säkerhetskontroller vid ingången. Ytterkläderna skulle lämnas på ett ställe och väskorna (min röntgades) på ett annat innan man fick gå in. På väg in fick jag syn på ett litet tält där jag hittade ett par restauranger, den ena sålde ryska blinis och jag hade väldigt gärna smakat dem men det fanns inte tid för det. Sedan spanade jag in en stor kastrull med något rött i och frågade vad det var. Efter många om och men fick jag svaret ”glintvein” och förstod att det var vår glögg eller tyska Glühwein som serverades. Väl hemma hittade jag ett recept och testade. Gott, speciellt när man själv kan bestämma hur sött det ska vara.

Innan vi skulle ta oss tillbaks till stan så ville jag titta in i en georgisk restaurang och få bild på något av deras specialiteter. Guiden hjälpte till och kom ut med chebureki, ett bröd som oftast innehåller antingen ost eller lamm. Nu var det bara det att guiden hade tagit med sig ett bröd som låg där för att turisterna skulle se hur det ser ut och inget direkt från ugnen. Gissa vem som söndrade hela brödet? Jag skulle ju bara smaka av lite. Nåväl, som tur var så åkte vi till Na Rechke där jag beställde chebureki med ost och blev besviken när jag inte fick tkemali till. Fast den besvikelsen gick också över för att jag fick såsen till de lammracks som jag hade beställt till huvudrätt.

Glintvein

1 flaska rödvin (sött eller halvsött)
2 apelsiner i skivor
5 nejlikor
2 kanelstänger
4 kardemummakapslar
1 stjärnanis
socker
½ dl vodka (gärna rysk vodka)

Häll rödvinet i en kastrull och koka på låg värme. Skiva apelsinerna och lägg i skivorna tillsammans med alla kryddor. Se till att glintvein inte börjar koka, då försvinner alkoholen. Koka på låg värme tills du är nöjd med smaken och dra kastrullen åt sidan. Tillsätt vodkan.

Petergof´s palace

We took a small minibus to Peterhof’s palace and it took about an hour although it is only 30 kilometers from Saint Petersburg. Otherwise it is possible to take a local train (also an hour) or a hydrofoil from the city center (takes just half an hour). On the way, we could admire the new Baltic Pearl district on the road, a new residential area for 35,000 inhabitants. Petergof’s palace was founded in 1709 and is on UNESCO’s World Heritage List. The palace and parks were largely planned by Peter the Great himself, he had visited Versailles in Paris and wanted his summer palace to be at least as spectacular as Versailles was. The palace is known for its parks consisting of no less than 600 hectares. It is also known for its 176 fountains and four cascades. The palace and its fountains were badly damaged during World War II but are now restored. It was a bit of fun to hear that Peter the Great never really thrived in the palace but stayed mostly in a simple brick building on the other side of the park just by the the Gulf of Finland. I sort of remembered that Marie Antoinette also loved her small house at the other side of the park in Versailles, maybe they were both tired of luxury?

We came in from the upper park and the guards made sure no one stepped on any lawns or smoked in the area. The ticket system was a bit odd, there were different tickets to the palace and the park and pretty decent security checks at the entrance. Jackets would be left in one place and the bags (mine was X-rayed) in another before entering the palace. On the way in I just saw a small tent with a couple of restaurants, one of which sold Russian blinis and I so wanted to taste, but there was no time for that. I also saw a large saucepan with something red in it and asked what it was. After a while I got the answer ”glintvein” and understood that it was something like our glögg or German Glühwein. Once home, I found a recipe and tested. It tasted nice, and it is great to choose how sweet it should be as you decide the amount of sugar yourself.

Before we left I even wanted to look into a Georgian restaurant and get a photo of one of their specialties. The guide helped me and came out with chebureki, a bread that usually contains either cheese or lamb. Now it was just that the guide had brought a bread that was there for the tourists to see what it looks like and nothing directly from the oven. Guess who broke the whole bread? I just wanted to taste a bit… Well, luckily we went to Na Rechke afterwards and I ordered chebureki with cheese and was disappointed when I didn’t get any tkemali. Although that disappointment went over because I later got the sauce for lamb racks that I had ordered for the main course.

Glintvein

1 bottle of red wine (sweet or semi dry)
2 oranges (unpeeled)
5 cloves
2 cinnamon sticks
4 cardamon pods
1 star anise
sugar
½ dl vodka (preferably Russian)

Pietarhovi

Me menimme Pietarhoviin pienellä bussilla, ja matka vei noin tunnin, vaikka se onkin vain 30 kilometrin päässä Pietarin keskustasta. Muutoin sinne voi mennä paikallisjunalla (kestää sekin tunnin) tai kantosiipialuksella kaupungin keskustastasta (kesto puoli tuntia). Bussissa saimme ihailla uudehkoa Baltic Pearl -aluetta, 35 000 asukkaan asuinaluetta. Pietarhovi alettiin rakentaa vuonna 1709 ja se on Unescon suojelema maailmanperintökohde. Palatsin ja puistot suunnitteli suurelta osin Pietari Suuri itse, hän oli vieraillut Versaillesissa Pariisissa ja halusi oman kesäpalatsinsa olevan ainakin yhtä hieno kuin pariisilaisen kaimansa. Palatsi tunnetaan yli 600 hehtaarin puistoistaan ja 176 suihkulähteestä ja neljästä suihkulähdekaskadista. Palatsi ja sen suihkulähteet vaurioituivat pahasti toisen maailmansodan aikana, mutta ne on nyt kunnostettu. Oli huvittavaa kuulla, että Pietari Suuri ei koskaan viihtynyt palatsissaan vaan yöpyi enimmäkseen puistoalueen toisessa päässä, yksinkertaisessa tiilirakennuksessa Suomenlahden kupeessa. Muistelin, että Marie Antoinettekin nautti olostaan eniten pienessä talossa Versaillesin puiston toisella reunalla. Ehkäpä he molemmat olivat kyllästyneet ylenpalttiseen elämään?

Saavuimme palatsiin yläpuiston kautta, ja tuimat vartijat olivat koko ajan varmistamassa, että nurmikoilla ei kävelty eikä alueella tupakoitu. Lippujärjestelmä oli vähän omituinen, palatsiin ja puistoon oli erilliset liput ja sisäänkäynnillä kunnolliset turvatarkastukset. Päällysvaatteet jätettiin yhteen paikkaan ja kassit (minun reppuni läpivalaistiin) toiseen ennen kuin pääsimme sisään. Matkalla näin pienen teltan, josta löysin pari ravintolaa, toisessa myytiin venäläisiä blinejä ja olisin halunnut maistaa niitä, mutta aika ei siihen riittänyt. Sitten satuin näkemään suuren kattilan, jossa oli jotain punaista ja appelsiinin siivuja, ja kysyin mitä se oli. Pienen jankkaamisen jälkeen sain vastaukseksi ”glintvein” ja tajusin, että tämä oli täkäläinen versio meidän glögistämme ja saksalaisesta Glühweinista. Kotiin palattuani löysin muutamia reseptejä ja kokeilin tätä. Oikein mukavan makuista, ja koska sokerin määrän voi päättää itse, ei glögistä myöskään tule liian makeaa.

Ennen kuin lähdimme takaisin kaupunkiin, halusin käydä georgialaisessa ravintolassa kuvaamassa heidän erikoisuuksiaan, ja opas auttoikin tuomalla kuvattavaksi chebureki-leivän. (leivän, joka yleensä sisältää joko juustoa tai lammasta). Tuotu leipä oli kuitenkin tarkoitettu selventämään turisteille mistä oli kysymys ja minä luulin, että se oli oikea. Rikoin koko leivän, kun olin ajatellut vain maistaa sitä… No, onneksi jatkoimme bussilla Na Rechkelle, jossa tilasin ihan oikean cheburekin juustoineen ja petyin, kun en saanut tkemalia. Tuota maustekastiketta tuotiin sitten onneksi lampaasta koostuva pääruoan kanssa.

Glintvein

1 pullo makeaa tai puolimakeaa punaviiniä
2 appelsiinia (kuorineen)
5 kokonaista neilikkaa
2 kanelitankoa
4 kokonaista kardemummaa
1 kokonainen tähtianis
sokeria
½ dl vodkaa (mielellään venäläistä)

Kaada punaviini kattilaan, leikkaa appelsiinit viipaleiksi ja laita sekaan, lisää muutkin mausteet. Älä keitä viiniä kiehuvaksi (alkoholi haihtuu) vaan vain niin kauan, että olet tyytyväinen makuun. Siirrä kattila liedeltä ja lisää vodka.